Julkisessa keskustelussa on virinnyt ajatus Venäjään kohdistuvien talouspakotteiden poistamisesta. Tavoitteena on saada Venäjän-kauppa uudelleen vauhtiin. 
Pakotteiden poistaminen ei ole luonnollisestikaan Suomen käsissä vaan se olisi koko EU:ta koskeva poliittinen päätös, joka tehdään säädetyssä järjestyksessä. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että talouspakotteiden vaikutus Venäjän-kaupan volyymeihin on ollut suhteellisen pieni. Perimmäiset syyt kaupan näivettymiseen ovat muualla   –  raakaöljyn hinnan romahduksessa ja ruplan kurssin vajoamisessa.
 EU:n asettamat pakotteet kieltävät kaiken asekaupan venäläisten osapuolten kanssa ja edellyttävät vientilupamenettelyä kaksikäyttötuotteille   –   tuotteille, joita voidaan käyttää niin siviili- kuin sotilastarkoituksiin. Vientilupamenettely koskee myös arktisten alueiden ja syvänmeren öljynetsintään ja -tuotantoon liittyviä laitteita.
Lisäksi pakotteet kieltävät nimettyjen venäläispankkien ja yritysten osalta sellaisten siirtokelpoisten arvopapereiden ostamisen, myymisen ja muun käsittelyn, joiden maturiteetti on yli 30 päivää.
Vastatoimena Venäjä on kieltänyt maataloustuotteiden, kuten liha-, maito- ja kalatuotteiden sekä hedelmien ja vihannesten tuonnin EU:sta.
Mikä sitten on ollut asetettujen pakotteiden vaikutus EU:n ja Venäjän väliseen kauppaan? 
Asekauppaa ei Venäjän ja EU:n välillä tällä hetkellä käytännössä käydä. Vuonna 2013 EU:n aseviennin arvo Venäjälle oli noin 300 miljoonaa euroa ja tuonnin arvo Venäjältä noin 3,2 miljardia euroa.
Kaksikäyttötuotteiden osalta pakotteilla on ollut vaikutusta joidenkin yksittäisten yritysten toimintaan. Kokonaisvaikutus kauppaan on ollut kuitenkin hyvin vähäinen. Arktisten alueiden ja syvänmeren öljynetsinnän ja tuotannon osalta raakaöljyn dramaattinen hinnanlasku taas on tehnyt vaikeasti saavutettavien öljy- ja kaasuesiintymisen hyödyntämisen kannattamattomaksi. 
Finanssisektorilla huomio on kiinnitettävä ennen sanktioiden voimaantuloa liikkeelle laskettujen velkakirjojen erääntymiseen ja siihen, onko venäläisorganisaatioilla kykyä selvitä velvoitteistaan. Pakotteiden kohteina olevat pankit ja yritykset kykenivät hoitamaan viime vuonna erääntyneet joukkovelkakirjalainat, joiden arvo oli noin 30 miljardia dollaria.
Tänä vuonna vastaavanlaisia joukkolainoja erääntyy arviolta 16 miljardin dollarin edestä. Tätä ei pidetä erityisenä ongelmana venäläisorganisaatioille. Pakotteiden mahdollisesti jatkuessa haasteellisemmiksi muodostuvat jälleenrahoituksen kannalta vuodet 2017 ja 2018, jolloin erääntyvien joukkovelkakirjojen arvo on yhteensä noin 72 miljardia dollaria.
Maataloustuotteiden viennin arvo EU:sta Venäjälle oli vastapakotteita edeltävältä 12 kuukaudelta noin 11 miljardia euroa.  Vastapakotteiden asettamisen jälkeisenä 12 kuukauden jaksolla vienti putosi lähes puolella ja oli 6,2 miljardia euroa. Suhteellisesti yksi suurimpia menettäjä EU-maista on ollut Suomi. Maataloustuotteidemme vienti Venäjälle laski tarkastelujaksolla 460 miljoonasta 148 miljoonaan euroon.
Öljyn ja maakaasun maailmanmarkkinahinnat laskivat romahdusmaisesti viime vuonna. Hintaromahdus on heikentänyt ruplaa ja leikannut merkittävästi venäläisten ostovoimaa. Koska ainakaan muutamaan vuoteen ei ole odotettavissa paluuta vuosien 2012–13 raakaöljyn hintatasolle, on Venäjä käynnistänyt tuonninkorvausohjelman. Ohjelman tavoitteena on vähentää maan riippuvuutta tuonnista.
Tuonninkorvausohjelma on liiankin voimakkaasti liitetty asetettuihin kauppapakotteisiin. Enemmänkin kyse on Venäjän pyrkimyksestä monipuolistaa talouttaan ja selvitä raaka-aineiden, erityisesti öljyn, hintaheilahteluista.
Viejien pitäisi nähdä tuonninkorvausohjelma enemmän mahdollisuutena kuin uhkana. Ilman merkittäviä investointeja teollisuuteen ja maatalouteen tuonnin korvaaminen omalla tuotannolla ei ole Venäjälle mahdollista. Nyt pitäisikin kehittää innovatiivisia ja joustavia rahoitusratkaisuja venäläisille investoijille.
Pakotteiden mahdollinen poistaminen ei lisäisi merkittävästi ulkomaisten tuotteiden kysyntää Venäjällä. Pakotteiden poistaminen ei myöskään tuo takaisin venäläisten ostosmatkailijoiden tulvaa suomalaisiin kauppakeskuksiin.
Tästä pitää huolen ruplan nykyinen kurssi, joka on edelleen liian vahva suhteutettuna raakaöljyn alhaiseen hintaan. Tehokkain lääke Venäjän-viennille ja venäläisten ostosmatkailulle olisi raakaöljyn tuntuva hinnannousu. Sen rinnalla pakotteiden merkitys on marginaalinen.
Kirjoittaja Tapio Lautsi on Venäjän talouteen ja venäläisiin yrityksiin erikoistuneen konsulttiyhtiö Oy RegIT Ab:n toimitusjohtaja.