Kaksi autoa ajaa toisiaan kohti. Tiedossa on joko kummallekin tuhoisa törmäys, tai sitten jompi kumpi joutuu väistämään - ja nöyrtymään.
Englanniksi tällaista uhkapeliä kutsutaan termillä game of chicken,ja vertausta siihen on Kreikan ja sen velkojien kohdalla toisteltu runsaasti.
Tavallaan vertaus on osuva: Kreikan nykyinen hätärahoitusohjelma päättyy helmikuun lopussa, ja maan uusi hallitus on sanonut, ettei se hyväksy enempää rahaa nykyisen pelastuspaketin yhteydessä. Vaalit voittanut Syriza-puolue uhosi vaalilupauksinaan tiukkoja velkaneuvotteluja, joissa Kreikan velkaa leikattaisiin ja lainaehdoksi määriteltyä tiukkaa kulukuria höllennettäisiin.
Euromaat taas haluaisivat, että Kreikka nimenomaan jatkaisi nykyisessä lainaohjelmassa, ja suhtautuvat skeptisesti väliaikaislainoihin.
Kreikan euroero olisi toki melkoinen törmäys. Chicken game -vertaus ontuu hieman, sillä Kreikan tilanne voi kriisiytyä jo ennen kummankaan tahon konkreettisia väistöpäätöksiä, jos talletuspako Kreikan pankeista yltyy ja pankit ajatuvat maksukyvyttömyyteen.
Tammikuussa kreikkalaispankeista pakeni
Bloombergin mukaan noin 11 miljardia euroa. Kreikan valtion kassavaroista ei ole tarkkaa tietoa, mutta ne voivat loppua jo helmikuussa, arvioi
Bloomberg.
Umpikuja alkoi joka tapauksessa näyttää piirun verran todennäköisemmältä eilen, kun euroryhmän kokous Kreikan tilanteen selvittämiseksi loppui lyhyeen.
Koko viime viikonlopun Kreikka ja sen velkojat kävivät "teknisiä neuvotteluja", ja eilisessä euroalueen valtiovarainministerien kokouksessa oli määrä kuulla Kreikan ehdotus sen velkaohjelman uudelleenjärjestelemiseksi.
Kreikalla ei kuitenkaan ollut tarjota uutta ehdotusta, ja se piti kohtuuttomana euroryhmän vaatimusta pitäytyä tiukkaan kulukuriin sidotussa, olemassa olevassa lainaohjelmassa.
Uusi kokous on määrä järjestää perjantaina, mutta ministerien turhautuminen oli jo eilen selkeästi havaittavissa. Suomen valtiovarainministeri
Antti Rinne kommentoi eilen
Ylelle "syövän ihmistä", kun ratkaisua ei tunnu löytyvän.
Ministerien juoksuttaminen Brysselissä monta kertaa viikossa ihmetyttää myös Aktia Pankin pääekonomisti Anssi Rantalaa.
"Kyllä tässä todella kova peli on käynnissä", Rantala naurahtaa.
"En tiedä onko Kreikka laskenut ihan oikein, kuinka vahvat kortit sillä on. Tässä nyt äärimmilleen venytetään muiden sietokykyä, mikä ei välttämättä ole kyllä ihan viisasta."
Euroryhmän puheenjohtaja Jeroen Dijsselbloem antoi niin ikään eilen ymmärtää, että viimeistään perjantaina Kreikalta odotetaan todellista avausta.
Myös OP:n pääekonomistin Reijo Heiskasen mielestä pallo on nyt Kreikalla.
"Seuraavaksi odotetaan Kreikan aloitetta siitä, miten tässä tilanteessa päästäisiin eteenpäin."
Vasta sen jälkeen voidaan palata neuvottelemaan kompromissista.
Voiko Kreikan tilanteeseen löytyä kompromissi, joka miellyttää kaikkia?
"Voisin uskoa, että löytyy kompromissi, joka ei oikein miellytä ketään, mutta jolla päästään eteenpäin", Heiskanen sanoo.
Kahden tason poliittinen peli
Kuluva viikko on kriittinen myös siksi, että mikäli nykyistä ohjelmaa aiotaan jatkaa, siitä on pakko päättää nyt, sillä joissain maissa päätös pitäisi saada parlamentissa läpi vielä tämän kuun aikana, Rantala muistuttaa.
Syy pitkittyneeseen pattitilanteeseen on kahdella tasolla tapahtuva poliittinen valtapeli. Kreikassa Syrizan odotetaan tuovan konkreettisia ratkaisuja ja helpottavan tilannetta tavallisen kansalaisen kannalta.
"Syrizalla on poliittinen linjansa, jota he pyrkivät noudattamaan ja jonka he ovat myös vaaleissa luvanneet, nämä ovat tietysti siellä taustalla. Tietysti he aidosti itse näkevät, että haluavat saada takaisin päätösvallan siitä kulukurista, jota Kreikassa noudatetaan, ja käyttämään kaiken neuvotteluvaran, joka heillä on saatavissa", sanoo Heiskanen.
Euroryhmä haluaa pysyä tiukkana vähintään poliittisen uskottavuutensa vuoksi, mutta myös siksi, että muissa Euroopan heikoimpien talouksien maissa seurataan todennäköisesti tällä hetkellä silmä kovana, miten Kreikan käy.
Lisäksi monessa euromaassa on omatkin taloushuolensa - ja äänestäjänsä, joita päättäjät eivät halua ärsyttää.
Kreikan vaatimusten ajoitus on kerta kaikkiaan huono, sanoo Rantala. Kreikan suunta oli oikea, talous oli saatu jo vakaammaksi ja uudistukset etenivät, vaikkakin hitaasti. Olisi vain kannattanut odottaa pari vuotta.
"Halu ja ymmärrys toisella puolella keskustella erilaisista velan järjestelyistä olisi ollut ihan toinen tilanteessa, jossa niitä uudistuksia olisi toteutettu sopimusten mukaan."
Rantala haluaa uskoa, että asia ratkeaa kuluvan viikon aikana. Hänen mielestään paras ratkaisu olisi se, että ohjelman jatko taattaisiin, jotta Kreikka pystyisi hoitamaan velvoitteensa velkojille lyhyellä aikavälillä ja sen jälkeen voitaisiin kaikessa rauhassa neuvotella siitä, minkä verran nykyisen ohjelman ehdoista voidaan joustaa.
Toisin sanoen Syrizalle annettaisiin hieman tilaa toteuttaa antamiaan lupauksia, mutta ei leikattaisi velkoja. Esimerkiksi ylijäämätavoitteista voitaisiin joustaa, pitkien lainojen pidennyksiä voitaisiin venyttää ja korkoja painaa vielä lähemmäs kohti nollaa niissä lainoissa, joissa se vielä on mahdollista.
Velkarasitus ei muuttuisi miksikään, mutta tulevaisuuden velanhoitokulut helpottuisivat, Rantala pohtii.
Sekä Rantala että Heiskanen korostavat varsinaisten talousuudistusten merkitystä: lainaohjelma on seuraus, mutta kunhan akuutti tilanne saadaan nyt ratkaisua, tulisi keskittyä syyhyn.
OP:n Heiskanen ei kuitenkaan ole ratkaisun aikataulun suhteen yhtä optimistinen. Jos helppo ratkaisu olisi olemassa, se olisi jo tehty, hän sanoo.
"Toivottavasti [ratkaisu saadaan] tietysti mahdollisimman nopeasti, mutta pelkään että se menee kuitenkin jopa maaliskuun puolelle."
Puhaltaako EKP pelin poikki?
Jos päätös ei tule nopeasti ja nykyistä ohjelmaa ei saada jatkettua, jäädään epämääräiseen välitilaan. Se saattaa päättyä vasta sitten kun Kreikan taloudellinen ahdinko syvenee ja uutta motivaatiota asian ratkaisemiseksi löytyy.
Pankkien likviditeetti riippuu kreikkalaisista ja heidän talletuksistaan, sanoo Rantala.
"Oikeasti tämähän kriisiytyy nopeasti jos on kriisiytyäkseen sillä tavalla, että pankkijärjestelmä romahtaa."
"Kreikan kokonen pankkijärjestelmä ei kestä sitä, että miljardiluokassa vedetään talletuksia pois, ne pitää korvata jollain muulla."
Kaksi viikkoa sitten, kun lainaohjelman jatkuminen alkoi näyttää epävarmalta, EKP päätti, ettei se enää lainaa kreikkalaispankeille rahaa, jos vakuutena on Kreikan valtion velkakirjoja. Niin kutsuttua ELA-hätärahoitusta (emergency liquidity assistance) Kreikan keskuspankki kuitenkin vielä saa, ja sen määrä on jopa isompi kuin normaalin likviditeettituen, jonka EKP veti pois.
"Kyllähän tämän ELA:n varassa nämä pankit saattavat pystyä kitkuttelemaan vaikka koko kevään. Aiemmin tämän kriisin aikana Kreikan pankit ovat välillä olleet pitkäänkin kokonaan Kreikan keskuspankin hätärahoituksen varassa", Rantala sanoo.
Teoriassa onkin myös mahdollista, että Euroopan keskuspankki päättäisi huomisessa kokouksessaan lopettaa hätärahoituksen antamisen. Kumpikaan ekonomisteista ei usko, että näin käy.
”Minä itse näkisin, että EKP ei tule olemaan se taho, joka katkasee Kreikan ja euroalueen piuhat", Rantala sanoo.
Euroero olisi suurin tragedia Kreikalle itselleen
Kreikan uhmakas käyttäytyminen kumpuaa Syrizan vaalilupauksien lisäksi siitä, että Kreikan mahdollisen euroeron haittavaikutukset saavat euroalueen päättäjät taipumaan velkahelpotuksiin, jotta maa pysyisi eurossa.
Uskovatko ekonomistit, että EU voisi talouspoliittisen uskottavuutensa säilyttämiseksi hyväksyä Kreikan ajautumisen ulos eurosta?
Rantala huokaa. Se ei olisi hänen mielestään taloudellisesti, poliittisesti eikä Euroopan tulevaisuuden kannalta hyvä.
"On mahdollista että tällainen vahinko tässä tapahtuu, että Kreikka lipsahtaa ulos kaikista yrityksistä huolimatta. Mutta kyllä siinä tietysti pitää Kreikalla olla se aika vakaa tahto, tai ainakin voisi sanoa että aiheuttaa sen sitten toiminnallaan. Jos kaikki velat jätetään hoitamatta, EKP:lle ei makseta kesällä erääntyviä bondeja esimerkiksi, niin sitten sekin [Kreikan euroero] on mahdollista."
Myöskään OP:n Heiskanen ei usko Kreikan eroavan eurosta, ei vaikka neuvottelut nyt jumiutuisivat.
"Kreikkalaisethan eivät halua lähteä eurosta, ja toisaalta euromaat haluavat Kreikan pitää siinä, siinä on tavallaan yhteinen intressi olemassa."
Sekä Rantala että Heiskanen ovat yhtä mieltä siitä, että suurin tragedia Kreikan euroero olisi Kreikalle itselleen.
Rantala muistuttaa, että tilanne on muuttunut vuodesta 2010, jolloin Kreikka ensimmäisen kerran romahti.
"Tässä on monta vuotta nyt aika määrätietoisesti pyritty rakentamaan erilaisia instituutioita ja palomuureja, joilla ongelmien leviäminen maasta toiseen hallitsemattomasti markkinoiden kautta voisi tapahtua", hän sanoo.
Markkinat pysyivät kohtalaisen rauhallisina myös eilen, vaikka neuvottelut kariutuivat. Euro heikkeni hieman suhteessa dollariin, mutta vakiintui nopeasti.
Rantala korostaakin, että vaikka kriisi on jälleen vellonut Kreikassa viime syksystä lähtien ja lainojen korot ovat sahanneet uutisten mukana ylös ja alas, muiden entisten kriisimaiden valtionvelkojen korot ovat laskeneet siinä missä esimerkiksi Saksan ja Suomenkin. Tartuntaefekti ei vaikuta enää olevan uhka.
Jos Kreikka ajautuisi ulos eurosta, sen pankkijärjestelmä todennäköisesti romahtaisi ja talous sukeltaisi uudestaan. Se tuskin lisäisi muiden maiden halua irrottautua yhteisestä valuutasta, Rantala sanoo.
