Osakemarkkinoilla on riittänyt rytinää kuluneena syksynä.
Syyskuussa alkanut ja lokakuussa kiihtynyt myyntiralli ajoi pörssikurssit tuntuvaan laskuun niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa. Hätäisimmät ehtivät julistaa sen alkusoitoksi pitkäkestoiselle laskutrendille.
Toisin kävi. Ostohetkeä kytänneet sijoittajat huomasivat hetkensä koittaneen ja ryhtyivät lapioimaan halventuneita osakkeita salkkuihinsa. Lokakuun jälkipuoliskolla kurssikäyrät kääntyivät taas selvään nousuun.
Mikä sai aikaan lokakuun dipin?
Yalen yliopiston professori, Nobel-palkittu Robert Shiller löysi selityksen markkinapsykologiasta. Hän kirjoitti New York Timesiin artikkelin "When a Stock Market Theory Is Contagious", jossa tarkasteli sitä kuinka puheet talouskasvun hidastumisesta paisuivat tarinaluupiksi, joka sai sijoittajat valtaansa ja ajoi heidät myymään osakkeita.
"Syyskuun kurssihuippujen jälkeen vetovoimaisimmaksi tarinaksi muodostui tarina maailmanlaajuisesta kasvun hidastumisesta ryyditettynä deflaatiolla", Shiller kirjoitti.
Samalla markkinakommentaattorit löysivät sopivan iskusanan:secular stagnation. Suomeksi se tarkoittaa pitkäkestoista, jopa vuosikymmenten mittaista, heikon talouskasvun aikaa. Tämän iskusanan esiintymistiheys on Shillerin selvitysten mukaan kasvanut mediassa dramaattisesti viimeksi kuluneen vuoden aikana eli sen jälkeen kun USA:n entinen valtiovarainministeriLawrence Summers lausui sen IMF:n kokouksessa.
Summers tosin korosti, että hänen teesinsä pitkäkestoisesta heikon talouskasvun ajasta voivat olla "täysin vääriä", mutta kuluneen syksyn pessimistisistä markkinakommenteista moiset varaumat oli vaimennettu.
Onko Shiller oikeilla jäljillä selittäessään lokakuun dippiä markkinapsykologialla?
Sijoittajien käyttäytymiseen perehtynyt Aalto-yliopiston professori Markku Kaustia nyökyttelee nobelistin tulkinnoille.
"Suuri osa osakemarkkinoiden heilunnasta selittyy aivan muilla seikoilla kuin taloudellisilla perustekijöillä. Kurssiliikkeisiin vaikuttaa sentimentti eli markkinatunnelma ja erilaiset tarinaluupit ovat siinä tärkeässä roolissa", Kaustia sanoo marraskuun Arvopaperi-lehdessä.
Hän muistuttaa, että tuomiopäivän pasuunoita piisaa aina, mutta iloisessa nousumarkkinassa sellaiset jäävät optimistisen pöhinän alle. Nyt, kun sijoittajilla oli valmiina takaraivossa odotus korjausliikkeestä pitkään jatkuneen nousun jälkeen, tarina talouskasvun heikentymisestä tuntui akuutilta ja intuitiivisesti uskottavalta.
Nordean varallisuudenhoidon päästrategi Lippo Suominenpitää niin ikään Shillerin tulkintoja kurantteina. Suomisen mielestä lokakuun dippi oli ennen muuta sijoittajien hötkyilyä.
"Parilla aiemmalla kerralla kurssilaskulle oli selvempi syy, Kiinan talouskasvun hidastuminen tai Fedin rahapolitiikan kiristyminen. Nyt oli mahdotonta sanoa, mistä panikointi johtuu. Tuntui siltä, että pitkä nousuputki alkoi hermostuttaa sijoittajia ja he suorastaan halusivat pelätä jotain myydäkseen osakkeita", Suominen sanoo.
Lähitapiolan pääekonomisti Jari Järvinen muistuttaa, ettei puhe talouskasvun heikkenemisestä kuitenkaan ollut sinänsä tuulesta temmattua. Maailmantaloudessa ei ole näköpiirissä kestävää, vahvaa kasvua. Ennen pitkää kasvupelot saattavatkin nousta uudestaan heiluttamaan osakekursseja.
"Sijoittajien riskitietoisuus vaihtelee markkinatunnelmien mukana. Välillä makrokysymykset huolettavat enemmän, välillä vähemmän", Järvinen tuumii.
Lue artikkeli kokonaisuudessaan Talentumin Summa-palvelusta.
