Öljyhuipulla on perinteisesti tarkoitettu pistettä, jossa öljyn tuotanto kääntyy laskuun. Nyt pohditaan, tuleeko ensimmäisenä vastaan sittenkin kysynnän huippu.
Öljyn parhaat päivät alkavat olla ohi. Nyt katsotaan, kuinka kauan sitä vielä käytetään ja kuinka kauan esimerkiksi Opec-maat vielä voivat saada siitä tuloja.”
Paavo Suni
Raaka-ainemarkkinoihin erikoistunut Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkija
Jo 40 vuotta on pelätty, loppuuko öljy. Nyt rinnalle on noussut toinen kysymys: loppuuko öljyn kysyntä?
Vastaus on kyllä. Näkemys- eroja on lähinnä siitä, milloin ja miten voimakkaasti öljyn kysyntä kääntyy laskuun.
Nykyinen halvan öljyn aikakausi on paljastanut kaksi yllättävää asiaa, joiden uskotaan kertovan jotakin öljyn merkityksen muuttumisesta.
Ensinnäkin öljyn hinnan ja kulutuksen välinen yhteys näyttää heikentyneen. Öljyn hinnan lasku ei enää johda kysynnän kasvuun yhtä suoraan ja nopeasti kuin aikaisemmin. Esimerkiksi Kansainvälinen energiajärjestö IEA toistelee tätä raporteissaan.
Öljyn maailmanmarkkinoiden uskottiin tasapainottuvan nopeasti, kun alennusmyynti johtaisi kysynnän kasvuun. Ylitarjonta on kuitenkin pysynyt yllättävän sitkeästi yllä.
IEA selittää öljyn hinnan ja kysynnän välisen yhteyden heikkenemistä sillä, että maailmantalouden öljyintensiivisyys on laskenut. Se tarkoittaa, että samankokoisen bruttokansantuotteen tuottamiseen kuluu vähemmän öljyä kuin aikaisemmin.
Sitä on hieman vaikea uskoa, kun katsoo vaikkapa autonmyyntitilastoja Yhdysvalloissa, jossa verojen osuus bensalitran hinnasta on melko pieni ja öljyn hinnan muutos näkyy herkästi bensapumpulla. Yhdysvalloissa autoja myytiin viime vuonna ennätysmäärä, ja myyntilistan kärjessä on valtava avolava-Ford. Amerikkalaiskuluttajat ilmeisesti uskovat, että bensan hinta ei kovin pian nouse.
Mutta vaikka isot autot käyvät taas kaupaksi, uusi iso auto kuluttaa yleensä vähemmän kuin vanha iso auto. Moottoriteknologia ja autojen suunnittelu kehittyvät ja päästörajat kiristyvät. Bensaa on entistä vaikeampi kuluttaa mielin määrin, vaikka oikein mieli tekisi.
Jotkut maat ovat myös käyttäneet halvan öljyn tuomaa harvinaista tilaisuutta hyväkseen ja poistaneet tukia, joilla on pidetty polttoaineen kuluttajahinnat keinotekoisesti alhaisina ja kansalaiset tyytyväisenä. Bensan hinnan nousu Venezuelassa oli helmikuussa uutinen Suomessakin. Venezuelassa valtion voimakkaasti subventoima bensan hinta on pysynyt samalla tasolla 1990-luvulta asti, kunnes se helmikuussa 60-kertaistui 0,80 euroon litralta.
Toinen yllätys on se, että halpa öljy ei näytä romuttaneen uusiutuvan energian markkinoita täysin ainakaan vielä.
Halvan öljyn piti olla uusiutuvalle energialle sitä, mitä ”kryptoniitti on Teräsmiehelle”, kuten Financial Times arvioi kesällä 2015. Eli täystuho.
Siitä huolimatta uusiutuvat energiamuodot keräsivät Bloomberg New Energy Financen mukaan viime vuonna ennätykselliset 329 miljardin dollarin investoinnit.
Ennätysten rikkomisessa vuosi vuodelta ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, sillä ilmasto- ja energiapolitiikka, tuet ja sääntely ohjaavat investointeja uusiutuvaan energiaan. Yllättävää kuitenkin on, että investoinnit tuntuvat jatkuvan, vaikka öljybarrelin saisi muutamalla
kympillä. Bloombergin mukaan ennätysinvestoinnit kertovat uusiutuvien energiamuotojen hintakilpailukyvyn paranemisesta fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna.
Öljyn loppuminen ei tunnu ajankohtaiselta nyt, kun sitä tuntuu olevan suorastaan liikaa.
Vuoden 2015 viimeisellä neljänneksellä maailma tarvitsi 94,8 miljoonaa barrelia öljyä päivässä. Samaan aikaan öljyä tuotettiin 97,1 miljoonaa barrelia päivässä, eli yli kaksi miljoonaa barrelia liikaa. Barreli on mittayksikkö, joka vastaa 159 litraa öljyä. Maailmanmarkkinoilla velloi siis päivittäin noin 320 miljoonaa ylimääräistä öljylitraa.
Öljystä irti pääseminen on kaikista energianmuodoista vaikeinta, koska se liittyy niin olennaisesti elämäntapaamme ja tapaamme liikkua.”
Peter Lund
Aalto-yliopiston teknillisen fysiikan professori
Ylituotanto on saattanut aiheuttaa sellaisen väärinkäsityksen, että öljyn kysyntä olisi laskussa.
Öljyn kulutus kuitenkin kasvaa, ja öljy on edelleen yksittäisistä primäärienergian lähteistä kaikkein tärkein. Useimmat asiantuntijat ja ennusteet lähtevät siitä, että öljyn kysyntä kasvaa vielä vuosikymmeniä, ja ylittää 100 miljoonan barrelin rajan päivässä joskus 2030-luvulla.
Syynä on se, että vaurastuneet ihmiset etenkin Kiinassa, Intiassa ja osassa Afrikkaakin haluavat kokea saman yksityisautoilun tuoman vapaudentunteen, johon me rikkaissa länsimaissa olemme jo tottuneet. Lisäksi maailman väestö kasvaa, ja öljyä tarvitaan edelleen melkein jokaisessa ruuantuotannon vaiheessa.
Jotakin radikaalia ja ennakoimatonta pitäisi siis tapahtua, jotta öljyriippuvuudesta päästäisiin eroon. Maltillisetkin ennustajat kuitenkin uskovat, että kulutuksen kasvusta huolimatta öljyn suhteellinen osuus maailman energiapaletissa pienenee. Hajontaa on arvioissa siitä, miten paljon ja miten nopeasti se pienenee.
”Öljyn parhaat päivät alkavat olla ohi. Nyt katsotaan, kuinka kauan sitä vielä käytetään ja kuinka kauan esimerkiksi Opec-maat vielä voivat saada siitä tuloja”, Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen raaka-ainemarkkinoihin erikoistunut tutkija Paavo Suni tiivistää.
Se, että öljyn aikakausi alkaa olla ehtoopuolella, ei tarkoita, ettei uutta öljykriisiä vielä saataisi aikaan. Jos investoinnit öljyntuotantoon laskevat liian voimakkaasti nyt, kun öljy on halpaa, öljystä ehtii hyvinkin tulla ainakin hetkeksi pulaa, kun maailmantalouden kasvu pyörähtää kunnolla käyntiin.
Radikaaleimpien näkemysten mukaan öljyn kulutus kääntyisi laskuun jo muutaman vuoden kuluttua. Näin olisi oikeastaan tapahduttava, jos Pariisin ilmastokokouksen lupaukset on tarkoitus ottaa tosissaan.
”Energiantuotannon hiilidioksidipäästöistä noin 40 prosenttia tulee öljystä ja 40 prosenttia kivihiilestä. Kivihiili on tärkeä tekijä sähköntuotannossa, mutta Pariisissa päätetty tavoitetaso merkitsisi sitä, että myös öljyä pitää korvata puhtailla polttoaineilla, energiatehokkuudella ja liikkumiseen liittyvillä rakenteellisilla muutoksilla”, Aalto-yliopiston teknillisen fysiikan professori Peter Lund sanoo.
Citin energiayksikön johtaja Seth Kleinman sanoi Kauppalehden haastattelussa (8.2.) pitävänsä hölynpölynä ennusteita, joiden mukaan öljyn kysyntä kasvaisi vielä 30 vuotta. Kleinmanin mukaan nähtäväksi jää lähinnä se, alkaako kysynnän kasvu hiipua jo ensi vuosikymmenellä vai vasta myöhemmin.
Lappeenrannan teknillisen yliopiston uusiutuvan energian tulevaisuuteen erikoistuneen professorin Christian Breyerin mukaan teknologian ja talouden näkökulmista öljy-teollisuus olisi täysin korvattavissa vuosisadan puoliväliin mennessä. Breyer on aiemmin kritisoinut IEA:ta siitä, että järjestö aliarvioi aurinko- ja tuulivoiman mahdollisuudet ennusteissaan järjestelmällisesti.
”Öljyteollisuus voi menettää merkityksensä kokonaan vuoteen 2050 mennessä”, Breyer sanoo.
Breyer perustelee väitettään sillä, että akkuteknologian kehitys tekee sähköautoista hinnaltaan täysin kilpailukykyisiä polttomoottoriautojen kanssa vuosiin 2030-2040 mennessä.
Myös Bloomberg New Energy Finance laskee, että jos nykyinen kehitys jatkuu, pitkille matkoille soveltuva sähköauto maksaisi vuoteen 2040 mennessä alle 22 000 nykydollaria. Harva on kuitenkaan yhtä optimistinen sähköautojen yleistymisen suhteen.
”Sähköautoissa on paljon lupaavaa teknologiaa, mutta aika paljon hypetystä alaan liittyy”, Lund sanoo.
iea:n Radikaaleimmassa skenaariossa öljyn kysyntä kääntyy melko jyrkkään laskuun jo vuonna 2020. Vuonna 2040 kysyntä olisi päivittäin enää hieman yli 70 miljoonaa barrelia päivässä, saman verran kuin 1990-luvun lopussa.
Skenaarion toteutumiselle on tosin monta ehtoa.
Sen toteutumiseksi hiilidioksidipäästöille pitäisi määritellä tarpeeksi korkea hinta ja päästöjen hinnoittelun pitäisi ulottua myös liikenteeseen. Liikenteessä pitäisi ottaa käyttöön laajasti uusia teknologioita ja tiukat, kansainväliset päästörajat. Fossiilisen energian tuet pitäisi poistaa vuoteen 2040 mennessä lähes kaikkialla maailmassa.
Vähenevästä kulutuksesta huolimatta öljypohjaisten polttoaineiden hinta pysyy skenaariossa sadan dollarin tienoilla, mikä johtuu verotuksen kiristymisestä kehittyneissä maissa ja muualla tukien poistamisesta.
IEA:n skenaariossa ilmaston lämpeneminen jää alle kahden asteen pitkällä aikavälillä. Kannattaa huomata, että IEA:n ekonomisti- ja analyytikkoarmeija on valmistellut raportin ennen Pariisin joulukuun 2015 ilmastokokousta. Siellä päätettiin toimista, joilla pyritään lämpenemisen rajoittamiseen 1,5 asteeseen, eli vielä radikaalimpaan tavoitteeseen kuin IEA uskalsi arvata.
Maailma, jossa öljyn kysyntä kääntyisi selvään laskuun, olisi hyvin erilainen kuin se, jossa nyt elämme. Voimakkaasti laskeva öljyn kysyntä tarkoittaisi ensinnäkin hurjaa hintakilpailua öljyntuottajien välillä ja entistä kovempaa pudotuspeliä öljynjalostuksessa. Molemmista on saatu esimakua jo nyt.
Jalostuksessa murros on jo käynnissä. Euroopassa on suljettu etenkin yksinkertaista jalostuskapasiteettia, joka tuottaa isoja määriä raskasta polttoöljyä ja muita matala-arvoisia tuotteita.
Öljynjalostajat, kuten suomalainen Neste, varautuvat kilpailun kiristymiseen jo täyttä häkää.
Nesteen öljytuotteet-segmentin johtajan Matti Lehmuksen mukaan kilpailussa menestyvät todennäköisesti ne jalostamot, joilla on oikea tuotevalikoima ja jotka ovat energiatehokkaita, kustannuskilpailukykyisiä ja logistisesti hyvällä paikalla.
Nesteen jalostamoiden etuna on myös se, että ne ovat raaka-aineen suhteen joustavia: ne pystyvät jalostamaan myös melko raskasta venäläistä raakaöljyä. Yhtiö aikoo investoida jalostamoihin siten, että ne pystyisivät jalostamaan vielä nykyistäkin raskaampia laatuja.
Neste päätti investoida biodieselin tuotantoon kymmenen vuotta sitten. Viime vuonna uusiutuvat polttoaineet muodostivat liikevaihdosta 17 prosenttia, ja yhtiön nimestä putosi pois sana oil, öljy.
Niiden jalostajien, jotka haluavat pärjätä jatkossa, kannattaa keskittyä volyymin sijasta laatuun ja tuotteisiin, joille on todennäköisesti jatkossakin kysyntää. Lehmuksen mukaan niitä ovat esimerkiksi bensiini, diesel ja lentopolttoaine. Etenkin lentoliikenteessä öljy-
pohjaisille polttoaineille ei ole juuri vaihtoehtoa.
Sen, tuleeko öljystä merkityksetön muutamassa kymmenessä vuodessa, ratkaisee käytännössä se, millaisilla autoilla tulevaisuudessa ajamme, vai ajammeko lainkaan.
Uusiutuva energia liittyy yleensä sähköntuotantoon ja lämmitykseen, joissa vaihtoehtoja fossiilisille polttoaineille ovat esimerkiksi tuuli-, aurinko-, vesi- ja ydinvoima. Maailman öljyn kysynnästä yli puolet tulee kuitenkin liikenteestä, ja liikenteen polttoaineena öljy on edelleen lähes korvaamaton. Liikenteen öljystä taas valtaosan kuluttaa tieliikenne, käytännössä henkilöautot ja kevyt kalusto.
Liikenneviraston tuoreimman henkilöliikennetutkimuksen mukaan Suomessa henkilöauton keskikuormitus eli matkustajien määrä on keskimäärin 1,7 henkilöä. Työmatkoilla kuormitus on keskimäärin vain 1,1 henkilöä.
Rauli Partanen, Harri Paloheimo ja Heikki Waris kuvaavat tilannetta kirjassaan Suomi öljyn jälkeen näin: ”Käytännössä puemme yllemme parin tonnin painoisen henkilökohtaisen teräshaarniskan, jolla siirrymme paikasta toiseen mittavan asfalttipäällysteisen tieverkoston ja muun infrastruktuurin varassa”.
Ainakin toistaiseksi - ja useimpien arvioiden mukaan vielä pitkään - valtaosa henkilöautoista liikkuu bensalla toimivalla polttomoottorilla. Sähköauton näkeminen liikenteessä on yhä Facebook-päivityksen paikka.
Peter Lund uskoo, että sähköautojen vallankumouksen sijaan liikenteen öljynkulutus väheneekin useiden keinojen yhdistelmällä.
”Standardiauton polttoaineen kulutuksesta voidaan leikata 10 prosenttia uudella moottoriteknologialla ja aerodynaamisella suunnittelulla. Hybridiautojen yleistymisellä voi olla merkittävä vaikutus esimerkiksi Aasiassa, jossa suuri osa liikenteestä on lyhyiden matkojen ajelua kaupungeissa. Hybridisaatiolla noin 30 prosenttia kulutuksesta voidaan saada pois. Lisäksi arvioidaan, että noin 10 prosenttia maailman bensiinistä voi olla biopolttoainetta ilman, että esimerkiksi maankäytössä tulee merkittävää kilpailua ruuantuotannon kanssa”, Lund luettelee.
Näin leikattiin puolet liikenteen öljynkulutuksesta nykyisellä teknologialla, ilman radikaaleja temppuja. Eikä vielä ole edes päästy rakenteellisiin uudistuksiin, kuten tietulleihin, autoilun rajoittamiseen, joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen suosimiseen esimerkiksi kaavoituksella tai kaupunkirakenteen tiivistämiseen. Puhumattakaan kimppakyydeistä, kuljetussovelluksista tai etätyöstä.
Esimerkiksi Delhi, Pariisi, Milano ja Rooma ovat rajoittaneet autoilua väliaikaisesti sallimalla sen tietyillä alueilla vain vuoropäivinä rekisterikilven viimeisen numeron perusteella. Oslossa kaupungin päättäjät haluavat kieltää yksityisautoilun ydinkeskustassa kokonaan. Helsingissä uuden yleiskaavan yhtenä lähtökohtana on raideliikenteen lisääminen.
Yksityisautoilu on kuitenkin yhä pyhä asia, johon puuttuminen tarkoittaisi usein poliittista itsemurhaa.
”Öljystä irti pääseminen on kaikista energianmuodoista vaikeinta, koska se liittyy niin olennaisesti elämäntapaamme ja tapaamme liikkua”, Lund sanoo.
Ei ole mikään ihme, että öljyä tuntuu olevan kaikkialla. Se on erinomainen energianlähde: energiasisällöltään äärimmäisen tiivis ja poikkeuksellisen kätevässä muodossa. Sitä on suhteellisen helppo kuljettaa ja varastoida.
Nykyiset vaihtoehdot tuntuvat öljyyn verrattuna kehnoilta korvikkeilta. Tutkimustieto ei kuitenkaan anna fossiilisille polttoaineille armoa niiden päästöjen ja ilmastovaikutusten takia.
Öljyltä on loppumassa aika.
Juttua varten on haastateltu myös Nesteen senior advisoria Lauri Kärnää, St1:n hallituksen puheenjohtajaa Mika Anttosta sekä Suomi öljyn jälkeen -kirjan kirjoittajia Rauli Partasta ja Harri Paloheimoa.
