YRITYSTEN VOITOT

 Tommi Melender, 17:35

Sijoittajien huolenaihe: onko osakekupla voittomarginaaleissa?

Sijoittajalegenda Warren Buffett on sanonut, että on epärealistista kuvitella yritysten voittojen voivan pysytellä vuosikausia yli kuudessa prosentissa bruttokansantuotteessa.

Kuuden prosentin raja vastaa suunnilleen pitkän ajan keskiarvoa.

Kolmen viime vuoden aikana amerikkalaisyhtiöiden voitot ovat olleet runsaat kymmenen prosenttia bruttokansantuotteesta. Eräät analyytikot varoittelevatkin, että ennätykselliseksi kohonnut kannattavuus antaa aihetta huoleen tai ainakin varovaisuuteen. Ei ole realistista hinnoitella osakkeita nykyisten kaltaisten voittomarginaalien pysyvyyden perusteella.

"Voittomarginaalit ovat rahoituksen tunnusluvuista voimakkaimmin keskiarvoonsa palautuvia. Jos ne eivät palaudu kohti keskiarvojaan, jokin kapitalismissa on mennyt pahasti pieleen. Jos muhkeat voitot houkuttele kasvavaa kilpailua, järjestelmä ei toimi niin kuin sen pitäisi", varainhoitoyhtiö GMO:n Jeremy Grantham, tunnettu markkinakommentaattori, sanoi hiljattain Barron'sissa.

Useat varainhoitotalot ovat ensi vuoden sijoitussuosituksissaan neuvoneet painottamaan amerikkalaisten osakkeiden asemesta eurooppalaisia ja japanilaisia. Yksi peruste on, että jenkkifirmoilla ei ole enää varaa kovin suuriin tuloshyppäyksiin, kun ne on trimmattu jo äärimmilleen.

Optimistit sanovat, että ennätyksellinen kannattavuustaso on perusteltua, koska teknologiset edistysaskelet parantavat tuottavuutta ja jenkkifirmat ovat teknologisen kehityksen eturintamassa.

MAEG:n hedgerahastonhoitaja Baijnath Ramraika kuitenkin kyseenalaistaa optimistien väitteet Seeking Alphan julkaisemassa artikkelissa.

"Suurin osa kannattavuuden paranemisesta selittyy matalalla roikkuvien hedelmien poimisella eikä pysyvällä hyppäyksellä tuottavuudessa", Ramraika kirjoittaa.

Matalalla roikkuvilla hedelmillä hän tarkoittaa kustannussäästöjä, joilla saadaan nopeita vaikutuksia, mutta joita ei voi toistaa moneen kertaan.

Kaiken taustalla vaikuttaa entistä voimallisempi keskittyminen omistaja-arvon kasvattamiseen ja siitä seuraava lyhytjänteisyys firmojen johtamisessa.

Kun 1970-luvulla S&P 500 -indeksin yrityksen keskimääräinen elinkaari oli 27 vuotta, nyt se on enää 15 vuotta. Toimitusjohtajien keskimääräiset pestit ovat puolestaan lyhentyneet kymmenestä vuodesta kuuteen vuoteen, ja samalla osakkeen arvonnousun maksimointiin tähtäävät optiopohjaiset palkitsemisjärjestelmät ovat kasvaneet räjähdysmäisesti.

Omistaja-arvon kasvattaminen voi kuitenkin pitkän ajan kuluessa kääntyä itseään vastaan, jos se tapahtuu yrityksen tulevaisuuden kustannuksella eli investointeja ja tuotekehitystä ja markkinointia laiminlyömällä.